Päivä 1: Matka Muhuun
Lähdimme Jyväskylästä Onnibussilla Helsinkiin. Bussimatkat olivat uskomattoman halvat, maksoimme vain 15 euroa / henkilö meno-paluusta. Helsingistä matkasimme Tallinkin nopealla laivalla Viron puolelle. Tallinkin Superstar-laiva ei ole enää kovin hyväkuntoinen, mutta kyllä sillä Suomenlahden yli päästiin.
Tallinnassa ajoimme taksilla satamasta bussiasemalle ja bussilla Kuivastun kylään Muhun saarelle. Muhu on Saarenmaan ja mantereen välissä. Matka kestää bussilla reilun pari tuntia ja maksaa n. 12 euroa. Bussi menee autolautalla Muhun saarelle, ja bussilippuun sisältyy myös lauttamatka.
Tihusen tilan työntekijä tuli hakemaan meidät Kuivastusta, josta on reilun viiden kilometrin matka Tihuselle Hellamaan kylään.
Olimme varanneet majoituksen aitasta, mutta meidät sijoitettiin samaan hintaan ns. vanhan talon puolelle, ehkäpä kylmän kelin vuoksi. Huone oli alkuun ihan mukavan oloinen. Siellä oli upeat vanhat puiset sängyt massiivisine päätyineen.
Talon isäntä, Martin, tanssitti meitä pienen tervetuliaistanssin verran. Tämä on tilan hauska pieni tapa. Martin viihdytti muutenkin vieraita kertomalla talon historiasta, hevosista ym. joidenkin ruokailujen aikana. Asetuimme taloksi, nautimme myöhäisen lounaan, jonka talon keittiö meille ystävällisesti valmisti, ja lähdimme sitten jalan tutkimaan seutua.
Sitten lähdimme kiertämään kävellen ja hölkäten lähiseutua, joka onkin varsinainen maalaisidylli hoidettuine puutarhoineen, kiviaitoineen ja lehmuskujineen.
Illalla nautimme vielä illallista ja kävimme sitten rättiväsyneinä nukkumaan. Yöllä heräsin, ja huomasin, että huoneeseen oli tullut muurahaisia. Paljon muurahaisia. Loppuyön nukuin hyvin huonosti. Seuraavana päivänä saimme vaihtaa huonetta, kun huoneeseen laitettiin muurahaismyrkkyä.
Päivä 2: Ratsastusretki Varsasaarelle
Sääennustukset eivät luvanneet hyvää koko päivän ratsastusretkeä ajatellen. Aamulla paistoi kuitenkin aurinko mukavasti, ja päätimme lähteä matkaan mukaan. Vaihtoehtona olisi ollut kahden tunnin ratsastusretki aamulla ja toinen mahdollisesti iltapäivällä.
 |
| Regeint |
Minä pyysin rauhallista hevosta ja sain Verttigon, ystäväni halusi reippaamman menijän, ja hänen ratsukseen tuli Regeint. Kaikki hevoset laitettiin valmiiksi ja ratsastajat autettiin ratsaille. Hevosilla oli pitkää matkaa varten ratsastajan ja hevosen mukavuutta lisäävä satulapehmuste ja satulalaukut. Lähdimme matkaan seitsemän ratsukon saattueella. Kärjessä kulki retken opas ja me muut asettauduimme perään hänen määräämäänsä järjestykseen.
Etenimme välillä rauhallisesti käynnissä, välillä ravissa ja välillä peltojen halki laukaten. Kaikki hevoset käyttäytyivät hyvin. Verttigo oli oikein rauhallinen ja kiltti. Kuljimme halki ihanien kylien, kiviaitojen viertä, metsien läpi oksia väistellen, halki peltojen ja niittyjen. Välillä nousimme ratsailta ja annoimme hevosille sekä itsellemme pienen tauon.
Muutaman tunnin ratsastettuamme aloimme lähestyä merenrantaa ja tuuli alkoi yltyä. Lähellä merta ratsastimme katajametsän halki. Sitten saavuimme rantaan. Saari, jolle retkemme suuntautui, näkyi tässä vaiheessa vielä kaukana. Välissä oli kaislikkoa ja siihen raivattu reitti, jota pitkin meidän oli tarkoitus ratsastaa. Hevoset kahlasivat vedessä, välillä hiukan syvemmässä, välillä matalammassa.
Saaren oikea nimi on Võilaid ja se sijaitsee Muhun saaren eteläpuolella. Saarella laiduntavat Tihusen hevosista ne, jotka ovat toipilaana tai liian nuoria vielä koulutettavaksi. Ne asuvat saaressa lähes villihevoslauman tavoin. Tosin niille tuodaan ruokaa saareen, ja Martin kertoi, että kerran vuodessa ne viedään tilalle, jossa niiden kaviot vuollaan. Hevosten koulutus ratsuksi alkaa kolmivuotiaana. Ne ovat vaelluskäytössä noin kuusivuotiaiksi ja usein ne sen jälkeen myydään.
Kahlatessamme saarta kohti alkoi sataa rakeita. Tuuli paiskasi rakeita naamaan ja hyvin pian kaikki vaatteet alkoivat olla litimärkiä. Nopeasti alkoi myös palella.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tulimme saaren portille, josta opas päästi meidät sisään. Sade taukosi sopivasti, joten pysyimme hiukan keskittymään jäätävän kylmyyden lisäksi saaren eläimistöön.
Kun astuimme sisään portista, saaren toiselta puolelta lähti lentoon kirkuen suuri parvi mustia lintuja. Etenimme kohti hevosten ruokintapaikkaa. Pian alkoi kuulua kymmenien laukkaavien kavioiden töminää, ja saaren hevoset laukkasivat meitä kohti. Uskomaton näky. Hevoset tulivat luoksemme tervehtimään ratsujamme. Tilanne sujui rauhallisissa merkeissä. Kun villihevoset alkoivat yksi toisensa jälkeen piehtaroida, yksi ratsuistakin pyrki liittymään mukaan touhuun, mutta ratsastaja sai sen onneksi kannustettua ylös takaisin.
Villihevoslauman perässä meidän luoksemme tuli myös toinen ratsastajaryhmä, joka oli lähtenyt meitä ennen liikkeelle aamulla. He kertoivat, että yksi villihevosista oli jäänyt erilleen laumasta sellaiseen paikkaan, että he eivät päässeet portista ulos, koska hevonen olisi seurannut silloin ratsastajia portin ulkopuolelle.
Lähdimme jatkamaan matkaa yhdessä houkutellaksemme yksinäisen hevosen sellaiseen paikkaan, että pääsisimme portista ulos. Nyt aloin jo täristä kylmästä ja raesade alkoi jälleen piiskata meitä tuulen antamalla voimalla. Onneksi saimme yksinäisen hevosen karistettua porukasta ja pääsimme lähtemään kahlaamaan kohti mannerta. Nyt kahluumatka tuntui vielä pidemmältä. Kylmä puhalsi luihin ja ytimiin saakka.
Kun saavuimme takaisin mantereelle, raesade onneksi jälleen loppui. Nyt kuljimme pitkän hevosletkan häntäpäässä. Suuntasimme yhdessä kahden ryhmän voimin kohti taukopaikkaa. Tässä vaiheessa arastelevat tätiratsastajakin alkoi jo toivoa, että vaan kiidettäisi urku auki taukopaikalle, jotta saisi ruokaa ja kuivaa vaatetta ylle ja välttyisi paleltumasta. Toive toteutuikin, ison osan matkasta taukopaikalle laukkasimme pitkänä letkana metsätietä pitkin.
Taukopaikalla ensin riisuttiin hevosilta varusteet ja solmittiin ne mukana olleilla riimuilla puihin kiinni. Sen jälkeen vaihdoimme hengenhädässä märkiä vaatteita kuiviin. Olimme aamulla saaneet laittaa muovipussiin vaihtovaatteet taukopaikalle tuotavaksi. Ystäväni kanssa emme olleet varautuneet riittävästi sateeseen ja kylmään, mutta saimme onneksi aamulla kuitenkin haalittua joitakin vaatekappaleita pusseihin. Syväjäädytyksen jälkeen tuntui hyvältä idealta pukea päälle loppumatkaksi mitä hyvänsä kuivaa, joten ystäväni ratsasti loppumatkan fleecekalsareissa ja minä menin tuulihousuissa. Seuraavalla kerralla sitten kahdet ratsastushousut - ehkä jopa saderatsastushousut mukaan!
Kun hypotermia oli saatu estettyä, oli aika ryhtyä ruokailemaan. Edelleen täristen söimme taivaalliselta maistunutta kanaa lisukkeineen ja jälkiruuaksi kahvia ja omenapiirakkaa. Ruuan jälkeen elämä alkoi taas hymyillä hiukan leveämmin.
Myös hevoset ruokittiin taukopaikalla. Sitten harjasimme ne, ja ohjaajat tarkistivat, että kaikki hevoset ovat ok. He auttoivat satuloinnissa, suitsimisessa ja selkäännousussa. Toinen ryhmä lähti edellemme, ja vähän ajan kuluttua mekin olimme valmiit matkaan.
 |
| Verttigo on sitä mieltä, että voisi pitää ohjat itsellään :) |
Jatkoimme matkaa kohti Tihusen tilaa. Jälleen ratsastimme upeissa maisemissa, metsissä, pelloilla, meren rannassa ja kylänraiteilla. Yhdellä laukkapellolla ystäväni hevonen alkoi yhtäkkiä pukitella, ja ystäväni suistui satulasta. Onneksi hän ei satuttanut itseään pahasti. Hän nousi takaisin satulaan, ja jatkoimme matkaa. Myöhemmin hän vaihtoi oppaamme kanssa ratsua, jotta saatoimme vielä laukata. Nyt hän sai ratsukseen Viplalan, kuulemma hevosten limusiinin: kauniin, herkän ja hienoliikkeisen tamman.
 |
| Viplala |
Vasta ihan loppumatkasta alkoi jaloissa hiukan ratsastaminen tuntua. Vähän ennen maatilalle saapumista jalkauduimme ja kävelimme lopun matkaa. Perillä hevosilta riisuttiin varusteet, ne saivat leipää ja pääsivät takaisin laitumelle.
Me menimme saunaan, joka ei valitettavasti ollut aivan suomalaisen saunan veroinen. Sauna oli tulikuuma, lauteet niin kuumat, että niillä ei voinut istua ilman pyyhettä. Lauteet nousivat jyrkästi vähän turhan korkealle. Kieltämättä saimme lämmiteltyä tehokkaasti, mutta ihoa pisteli kuumuus, eikä lauteilla tullut kauan istuskeltua.
 |
| Vanha talo |
Saunan jälkeen menimme syömään. Ruokana oli maukasta lihapataa. Kaikilla aterioilla sai ruuan kanssa juotavaksi ihanan makuista omenamehua tilan omenoista tai koivunmahlaa. Tarjolla oli myös paikallista ruisleipää. Ruuat olivat maukasta ja ravitsevaa maalaisruokaa.
 |
| Ruokasali |
Illalla asetuimme nukkumaan muurahaisettomaan huoneeseemme ja nukuimme sikeästi aamuun saakka.
Päivä 3: Tallinnaan kylpemään ja syömään
Hyvin nukutun yön ja makoisan aamupalan jälkeen oli hyvä lähteä kohti uusia seikkaluja. Tihusen työntekijä vei meidät bussipysäkille Liivaan ja erittäin ystävällisesti odotti ja katsoi, että bussi tuli ja pääsimme kyytiin. Bussimatka sujui leppoisasti voimia keräillessä. Tallinnassa otimme taksin linja-autoasemalta Meriton Grand Spa & Conference -hotelliin.
Hotellilla nautimme lounaaksi todella maukasta kana-caesar-salaattia ja kuohuviiniä aulan grilliravintolassa. Sitten oli aika kylpeä!
Hotellilla on kylpylä- ja saunaosasto, josta löytyy naisten puolelta mm. suomalainen sauna (tämäkin liian kuumaksi lämmitetty) ja yleiseltä puolelta suolasauna sekä aromaterapiasauna. Perinteiset porealtaat ja hierovat suihkut kuuluvat myös kuvioihin. Altailla ja saunoissa rentoutuessa ja rupatellessa aika hurahti siivillä, ja pian olikin aika siirtyä hotellihuoneeseen valmistautumaan iltaa varten.
Olimme varanneet illallista varten pöydän Munga Gelder -ravintolasta. Onneksi pöytävaraus tuli tehtyä etukäteen, koska ravintola oli aivan täynnä. Alkuun mietimme, mitä tästä tulee, kun joitakin haluamiamme ruokia ei ollut saatavilla. Kun ruuat oli lopulta valittu ja tilattu, itse ruoka osoittautui kuitenkin erinomaiseksi. Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä annoksiimme. Jälkiruoka ei ollut pääruuan veroinen, mutta jäätelö nyt menee aina alas.
Ruuan jälkeen pistäydyimme vielä aivan Raekoja Platsin vieressä sijaitsevassa Mad Murphy's irkkupubissa. Siellä oli kiva meininki ja elävää musiikkia. Cover-bändi soitti monia suosikkejamme, joten oli mukavaa jammailla mukana!
Päivä 4: Kotiinpaluu
Koitti kotiinpaluun aika. Kävimme syömässä vielä runsaan aamiaisen ja otimme sitten taksin kohti satamaa. Superstar-laiva jaksoi vielä viedä meidät lahden yli.
Onnibussilla köröttelimme superhalvalla kotiin.
Loppukaneetti :)
Suosittelen lämpimästi Tihusen hevostilaa, jos haluaa edullista hevoslomaa maalaisidyllissä, mutta ei kaipaa puitteilta luksusta. Majoitus kannattaa ottaa uudesta talosta. Paikka on aivan ihana, hevoset ovat kilttejä ja hyvinvoivia ja ihmiset ystävällisiä. Kaikki työntekijät puhuvat suomea.
Tallinnan osaltakin menisin uudelleen sekä hotelliin, ravintolaan että pubiin.
Hieno matka, kiitos ystävälleni loistoseurasta!
