Varasimme sviitin kahdeksi yöksi hotellin puolelta, koska halusimme välttyä riisumasta ja pukemasta lapsia koko ajan ulkovaatteiden, sisävaatteiden ja uikkareiden välillä. Sviitti oli erittäin tilava ja sieltä oli hienot näkymät järvelle. Sisustus oli hiukan kälyinen ja aikaa nähnyt. Hotellissa ihmettelimme myös sitä, että siivoojat olivat käytävällä lukuisien kärryjen ja imureiden kanssa aamusta iltaan. Huone oli kyllä puhdas, eli huolellista työtä tekivät!
Ensimmäisenä iltana kävimme heti kylpylässä. kahdeksanvuotiaamme totesi heti kättelyssä, että tämä on parempi kuin viimevuotinen Teneriffan-lomamme, koska Peurungan kylpylässä on iso vesiliukumäki, joka menee katon yläpuolellekin. Hän olikin liukumäessä laskemisesta innoissaan. Toinen kiva juttu pienelle koululaiselle oli vesikiipeilyrata.
Uimataidottomalle kuusivuotiaalle kylpyläosasto ei sen sijaan tarjonnut mitään erityistä, Lasten kahluuallas on hänelle jo liian pieni, kun taas lastenaltaaseen laskee pieni mutta vauhdikas liukumäki, jonka pärskeet vievät tilan muulta uinnilta. Liukumäestä kuusivuotias ei parin kokeilukerran jälkeen uskaltanut laskea. Vauhti oli liian kova ja pudotus veteen pelottava.
Uimataidottomalle kuusivuotiaalle kylpyläosasto ei sen sijaan tarjonnut mitään erityistä, Lasten kahluuallas on hänelle jo liian pieni, kun taas lastenaltaaseen laskee pieni mutta vauhdikas liukumäki, jonka pärskeet vievät tilan muulta uinnilta. Liukumäestä kuusivuotias ei parin kokeilukerran jälkeen uskaltanut laskea. Vauhti oli liian kova ja pudotus veteen pelottava.
Me aikuiset nautimme porealtaista, kuumavesialtaasta ja hemmottelualtaasta. Yritimme myös uida vähän matkauintia jokialtaassa, mutta se oli aika rassaavaa, koska altaassa oli porukkaa kuin pipoa ja 99.9 % oli paikalla vain lilluttelemassa. Vastavirtaan ei kyllä tarvinnut montaa kierrosta uida, että tunsi hiukan liikkuneensa.
Kävimme syömässä ravintola Villipeuran päivällis-buffetissa. Ruokaa oli monipuolisesti tarjolla ja se oli ihan hyvää huoltoasematasoa. Maha tuli täyteen ja erityisesti jälkiruokapöytä oli meidän mieleemme.
Illalla oli mukavaa rentoutua kirjan ääressä hotellihuoneessa.
Toisena päivänä kävimme tietenkin uimassa pariinkin otteeseen.
Lisäksi testasimme aikuisvoimin Peurungan laduista 8,5 km mittaisen Isopeuran. Latu oli Jyväskylässä hiihtämään tottuneelle siitä erikoinen, että siinä on paljon tasaisia osuuksia. Toki kahteen kertaan ylitetään suurempi mäki. Kylpylän vilinästä oli aivan ihanaa päästä metsän rauhaan. Ladulla ei muita hiihtäjiä näkynyt. Aurinkokin hiukan pilkahteli pilviverhon takaa.
Tutustuimme myös mieheni kanssa hotellin kuntosaliin, joka oli aika pieni. Muutama levytanko löytyi ja punnerruspenkki, sekä joitakin käsipainoja ja yksi talja. Talja oli koko ajan varattuna, mutta kyllä sain ihan perusliikkeillä reisilihakset oikein hyvin jumiin. Sali-selfietkin unohtui ottaa rehkiessä :D.
Päivällistä söimme Bistro Nemossa, jonka herkullisen näköisiä annoksia olimme ihailleet ohi kulkiessamme. Valitettavasti annoksissa vain ulkonäkö oli hyvä. Lapset tilasivat pitsat, mutta eivät pitäneet niiden mausta lainkaan, joten tein vaihtokaupat ja jaoin heille (mauttoman) cheddar-hampurilaisannokseni ja söin itse lasten pitsan. Pitsat olivat hiukan kärähtäneen makuisia kuten myös mieheni tilaama aikuisten salamipitsa. Ei tullut hyvät pisteet Bistrolle keneltäkään meistä.
Illalla luimme taas kirjoja hotellihuoneessa - n. viisi minuuttia - kunnes nukkumatti kutsui.
Aamun aloitimme tietysti runsaalla ja hyvällä aamiaisella sekä kylpyläkäynnillä.
Sitten olikin aika lähteä kohti lyhyttä kotimatkaa. Mieheni tuli hiihtäen kotiin ja me menimme lasten kanssa autolla. Olipa kyllä kätevää, kun matka oli niin lyhyt! Peurungan kylpylää voi suositella lapsiperheelle, joka haluaa viettää helpon loman suhteellisen edullisesti, mutta ei kaipaa luksusta majoitukselta.
