Parla Inglese? No? - Ummikkona Brussaportossa

Tampereelta pääsee nykyisin halvalla Ryanairin lennolla pohjoisitalialaiseen Bergamon kaupunkiin, ja siksi päätimme pistäytyä ystäväni kanssa siellä kolmen yön reissulla nauttimassa auringonpaisteesta.

Tampereen lentokentällä

Nykyisin ko. lentoyhtiön lennot ovat aiempaa hiukan mukavammat, koska istumapaikat koneessa on määritelty lipussa, jolloin typerä kyynärpäätaktiikalla ryysiminen koneeseen on vähentynyt. Nykyään myös käsimatkatavaran lisäksi saa ottaa koneeseen käsilaukun. Toisaalta jälkimmäinen uudistus on aiheuttanut sen, että kaikkien käsimatkatavarat eivät mahdu matkustamoon, joten osa laukuista laitetaan ruumaan ilmaiseksi. Meidänkin laukkumme matkustivat kotiin ruumassa.

Hotellia varatessamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä olivat uima-allas ja ilmastointi, koska heinäkuussa Italiassa on yleensä tukahduttavan kuuma, ja halusimme yhdistää altaalla lekottelun italialaisen elämänmenon tutkiskeluun. Päädyimme Joia-hotelliin, joka sijaitsee Brussaporton pikkukylässä noin kymmenen kilometrin päässä Ryanairin käyttämältä Orio al Serion kentältä.

Hotelli on erittäin siisti. Huoneet ovat suuret. Meillä oli perushintainen huone, johon kuuluu tilava kylpyhuone, makuutilat sekä keittosyvennys, jossa on jääkaappi ja mikro. Huoneessa on myös oma piha, jossa oli mukava istuskella.

Hotellin henkilökunta on erittäin ystävällistä. Vastaanottovirkailijat olivat reissumme aikana ainoita tapaamiamme ihmisiä, jotka puhuivat edes jotenkin englantia. Suurin osa ihmisistä: taksikuskit, ravintoloiden työntekijät, kadulla tapaamamme ihmiset... eivät osanneet sanaakaan englantia, välttämättä edes "yes" ei mennyt perille, vaan piti sanoa "si".

Aamiaishuone

Eteläeurooppalaiseen tasoon verrattuna runsas aamupala tarjoillaan hienossa kellariravintolassa. Aamupalaan kuuluu munakokkelia, erilaisia leikkeleitä (mm. tietysti prosciuttoa), juustoja, paahtoleipää, patonkia, hilloja, muroja, jugurtteja, hedelmiä, kakkuja, croisantteja ja juomaksi erilaisia kahveja, tuoremehua ja kivennäisvettä. Viimeisen aamupalan saimme mukaan, koska lähtö oli keskellä yötä. Meille oli pakattu paperipusseihin tuoremehua, croisantit ja keksejä.

Hotellilla on myös aikuisten uima-allas lepotuoleineen. Altaalla ei ollut ruuhkaa, ja siellä oli oikein mukavaa lekotella ja pulikoida. Käytimmekin aina osan päivästä silkkaan altaalla relaamiseen. Uimataidottomille lapsille uima-allas ei sovellu, siinä on liukkaat viettävät reunat.

Hotellin huono puoli on tällaisten autottomien matkaajien näkökulmasta sijainti. Autolla olisi päässyt nopeasti muutamien kilometrien päässä sijaitseviin ostoskeskuksiin tai esimerkiksi Bergamoon. Kävellen kaikki oli hiukan turhan kaukana, varsinkin kun sesongin ulkopuolella monet ravintolat eivät olleet auki, eivätkä varsinkaan sunnuntaina, jolloin saavuimme.

Brussaporton kunnantalo

Hotellilla piti olla hienompi ruokaravintola, mutta se ei ollut oleskelumme aikana kertaakaan auki, eikä pihalla käyskennellyt "henkilökunta" ymmärtänyt eikä osannut vastata yhtään mitään, kun kyselimme aukioloaikoja.

Seikkailimme jalkapatikalla melkoisesti lähiympäristössä pienen lomasemme aikana.Ensimmäisenä iltana kävimme ruokatoiveiden kanssa Brussaporton keskustassa todetaksemme, että siellä oli auki vain jäätelöbaari. Toki italialainen gelato aina maistuu! Jäätelön tilaaminen onnistui osoittelemalla makuja ja vohveleita. Lopuksi myyjä näytti hinnan kassakoneesta. "Grazie!"

Sitten kävelimme hotelliltamme vastakkaisessa suunnassa sijaitsevaan Bagnaticaan, jossa olikin auki yksi pitseria! Pitsaa tilattiin samaan tapaan kuin jäätelöä. Ihan hyviä pitsoja, vaikka emme tilatessamme ihan tienneet, mitä täytteitä niissä on.

Aloitimme molemmat aamut kohteessa käymällä lenkillä. Lähistön ympäristö maaseutumaista, toisella puolella päätietä kohoavat vuoret ja toisella puolella on peltoa.

Seuraavana päivänä ajattelimme kävellä Bergamoon. Käveltyämme muutaman tunnin löysimme kyltin, "Bergamo 2", jes, ei pitkä matka enää. Paitsi että seuraava kyltti oli "Bergamo 3". Olimme tuolloin Seriaten keskustassa, johon päätimme tyytyä. Täältä löytyi hieno kirkko ja todella mahtipontinen hautausmaa puistoineen.

Kävimme myös espressolla, ja koska emme saaneet espresso-paikasta tilattua mitään syömistä, myös toisessa baarissa paninilla ja viinilasillisella. Täällä tilaus onnistui taas osoittelemalla. "Uno", "due" ja "tre" tarttuivat myös nopeasti puheeseen. Palvelu oli erittäin aurinkoista, ystävällistä ja ymmärtäväistä.

Paluumatkalla kävimme ostoskeskuksessa ostamassa hotellille vähän evästä ja hyppäsimme bussiin kohti Brussaportoa. Bussissa ei voinut maksaa lippuja, ja kuski ei osannut sanoa mitään englanniksi, joten hän vain viittilöi meidät penkeille ja matkustimme jäniksinä.

Illalla vedimme ykköset niskaan ja lähdimme etsimään ravintolaa. Vaikka olimme hotellilla hiukan guuglettaneet sopivia, mikään katsomamme paikka ei ollut edelleenkään auki, joten löysimme itsemme istumasta korkkareissa ja mekoissa take away -kebabista. Kävelimme hotellille syömään. Mikäs siinä nauttiessa pakistanilaisen kebab-paikan annoksia täysikuun paistaessa ja heinäsirkkojen sirittäessä ruohikossa.

Viimeisenä päivänä varustauduimme lenkkareilla ja kävimme muutaman kilometrin päässä ostoskeskuksessa shoppailemassa vaatteita.

Nyt alkoi Italiakin sujua sen verran, että lounasravintolan pitäjä yltyi suorastaan aplodeihin, kun tilasin "Uno caffè americano, grazie!" Huomasimme myös, että olimme alkaneet muotoilla päässämme ajatuksia italiaksi jo valmiiksi. Käytimme kommunikoinnissa "Top 10 Milano ja järvet" -kirjan lopussa olevaa kahden sivun sanalistaa ja saimme hyviä vinkkejä kaikilta ihmisiltä, joiden kanssa yritimme kommunikoida.

Tällä matkalla pääsimme siis tutustumaan todelliseen italialaiseen elämänmenoon turistirysien ulkopuolella. Kulttuurianti jäi melko vähäiseksi, mutta kieltä ja tapakulttuuria saimme aimo annoksen. Lisäksi saimme paljon aurinkoa, rentoa lekottelua ja erittäin paljon liikuntaa. Hieno reissu ja hieno paikka!