Sveitsiläinen raclette-ilta Pohjaslahdella

Saimme viikonloppuna pienen palasen Sveitsiä marraskuiseen pimeyteen raclette-illassa suomalaisessa kivinavetassa. Ystäväni oli kutsunut meidät mukaan kuuden hengen herkuttelutilaisuuteen.

Vehkan viinitupa tarjoaa viinien lisäksi fondue- ja raclette-iltoja pienille ryhmille. Tupa sijaitsee pienessä Pohjaslahden kylässä Pirkanmaalla. Se on perustettu vanhaan kivinavettaan, joka tuo jo ulkonäöllään mieleen sveitsiläiset vierasmajat. Viinitupaa pyörittää Sveitsin-tuntija Anu Schuoler. Hän tuottaa viinit itse Saksasta. Tuvassa voi nauttia myös suomalaisen Teerenpeli-panimon oluita.

Saavuimme viinituvalle illan pimeydessä. Maaseudun pimeys ja rauha ympärillämme astuimme tunnelmalliseen navettaan. Joimme alkuun hehkuviinit tilan emännän esitellessä toimintaa ja kertoessa racleten syömisestä.

Jokainen sai lautasen, pienen paistoalustan ja lastan. Jokainen syöjä kokoaa omalle paistoalustalleen juustoa, hillosipuleita, kirsikkatomaatteja, sipulia, valkosipulia, ananasta, etikkakurkkua ja herkkusieniä.

 Ainekset laitetaan lämpenemään raclette-grilliin, jossa juusto sulaa. Grillin ylätasolla grillataan samalla sveitsiläisiä makkaroita ja pekonia. Lautaselle laitetaan perunaa ja sulanut juusto-kasvisseos kaadetaan perunan päälle. Ihanan herkullisen racleten kanssa nautitaan tietysti saksalaisia viinejä. Me valitsimme kyytipojaksi Grauburgunder trocken -valkoviiniä.

Kerrassaan maistuva ja erilainen tapa viettää pikkujouluja!

Kaukokaipuuta, matkahaaveita

Lokakuu, mikä loistava aika ahdistua tulevasta pimeydestä ja loskasta ja ryhtyä suuntaamaan ajatuksia seuraavan kesän reissuihin.

Perheen pienimmät ovat jo pitkään haaveilleet Legolandin reissusta, ja nyt molemmilla alkaa olla jo sen verran ikää, että ajatus alkaa tuntua mahdolliselta meidän vanhempienkin mielestä.

Siksipä tänään tulikin katsottua Airbnb:stä, millaista majoitusta Tanskan Billundin alueelta löytyisi ensi kesänä. Airbnb on muutaman reissuni perusteella osoittautunut ihan loistavaksi väyläksi löytää erilaista, edullista yksityismajoitusta. Työkaverini suositteli sivustoa, ja olen tähän mennessä vuokrannut kämpän Lontoosta sekä Oulusta sivuston kautta. Olen ollut molempien majoitusten hinta-laatusuhteeseen erittäin tyytyväinen.

Toinen haaveiden kohde on minun ja ystäväni syntymäpäiväreissu. Mitään pyöreitä ei olla täyttämässä, eivätkä synttärit muutenkaan ole kesällä, mutta porukan on muutenkin tapana juhlia erilaisia juhlia vääriin aikoihin.

Emme mukamas saa hevostella tarpeeksi kotomaassa oman hevosen kanssa, joten nyt on alkanut poltella loma Tihuse ratsastusmaatilalla Virossa. Olisipa ihanaa ratsastaa auringonlaskuun perinteikkäissä ja luonnonkauniissa maisemissa, ja sen jälkeen nauttia notkuvista noutopöydän antimista.

Suunnittelussahan on jo vähintään 30 prosenttia matkailun nautinnosta, joten näillä lokakuun haaveilla jaksaa taas tavallista harmaata arkea eteenpäin.

Helvetinjärvi: Viikonloppu Hiedan majalla

Varasimme ystäväperheen kanssa syyskuiseksi viikonlopuksi Metsähallituksen kämpän, Hiedan majan, Helvetinjärven kansallispuistosta.Seurueeseemme kuului neljä aikuista, kaksi lasta, kaksi kissaa ja kaksi kitaraa.

Hiedan maja sijaitsee puiston länsipuolella Haukan hiedan hiekkarannalla. Mökin läheisyydessä on yleinen teltta- ja nuotiopaikka, mutta kämpillä ja sen pihapiirissä saa köllötellä omassa rauhassa. Kämppä on suhteellisen hyvin varusteltu, siellä on kuudelle yöpyjälle sängyt patjoineen, tyynyineen ja huopineen, astiastot, takka, kaasuliesi sekä tietysti sauna ja nuotiopaikka ulkona.

Saapuminen venähti vähän myöhään perjantai-iltaan, ja olikin aika mielenkiintoista  ja jännittävää, kun kämppää ei ole parkkialueelta opastettu mitenkään, joten olimme hiukan eksyksissä alkuun, mutta kämppä löytyi ystäviemme neuvojen ansiosta. Kämpältä löytyy isot kottikärryt, jolla voi hakea tavarat autosta. Parkkipaikalta tulee matkaa noin parisataa metriä. Kuskailimme tavaroita pimenevässä metsässä ja rupesimme laittelemaan tulia takkaan ja sytyttelemään kynttilöitä.

 Vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa ja takan loimussa syöden ystäväni valmiiksi valmistamaa herkullista karjalanpaistia, jutustellen ja saunoen.

Lauantaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja päätimme lähteä käymään Helvetinkolulla. Matkasimme autolla puiston itäpuolelle, koska viisivuotiaallemme viiden kilometrin yhdensuuntainen matka Hiedan majalta olisi todennäköisesti ollut liian pitkä. Itäpuolen parkkialueelta tulee matkaa kolulle vain pari kilometriä.











Puistoon mennään aika erikoisesta portista. Polut ovat leveitä ja populaa riittää. Helvetinkolu on suosittu luonnonnähtävyys. Puiston vieressä on villisikafarmi, jonka tuotteita saa ostaa parkkipaikan vieressä olevasta kahviosta.

Maisemat ovat vaikuttavat. Opastetaulu tietää kertoa, että jo Akseli Gallen-Kallela liikkui aikoinaan näillä seuduilla maalausvälineidensä kanssa.

Makkaranpaiston, kolun koluamisen ja parin geokätkön jälkeen oli kuitenkin jo oikein mukava lähteä kohti Hiedan majan rauhaa, sen verran kovasti ruuhkaa oli poluilla.

Kämpällä loppupäivä kuluikin hujauksessa luonnon rauhasta nauttiessa, saunoessa, syödessä ja jutustellessa.

Sunnuntaina siivosimme aamusta ensin mökin lähtökuntoon ja lähdimme sitten retkeilemään lähimaastoon. Kävelimme Haukanhiedan rantaa ja jatkoimme vielä tovin matkaa rannan muuttuessa kallioiseksi. Pojatkin nauttivat vielä retkeilystä kumpikin tavallaan, toinen löysi hienon kepin ja kulki sen kanssa luonnon ihmeitä tutkiskellen, toinen taas pysähteli mättäille syömään vielä syksyn viimeisiä tuoreita marjoja.

Täällä jylhistä maisemista sai nauttia kaikessa rauhassa. Lopuksi palasimme vielä kämpän pihaan paistamaan eväsmakkarat ja leivät. Maistuvan retkilounaan jälkeen jätimme haikein mielin kansallispuiston taaksemme ja suuntasimme kotia kohti.

Suosittelen Hiedan majaa kaikenlaisille kuuden hengen tai pienemmille seurueille, joille nykyaikaiset mukavuudet eivät ole kaikki kaikessa, kämppä on nimittän sähkötön eikä siellä ole juoksevaa vettä, kansallispuistossa kun ollaan. Isommalla porukalla sängyt ja astiat eivät riitä, mutta tämänkokoinen sekalainen seurakuntamme mahtui kämppään oikein hyvin. Hiedan majan voi vuokrata metsähallituksen luontoon.fi-sivuilta.

Nuuksio: Ruuhka-Suomessa retkellä

Helsingin reissulla kävimme paikkaamassa yhtä aukkoa sivistyksessä: Suomen kansallispuistoista mm. Nuuksio oli vielä käymättä.

Lähdimme lasten ja siskoni kanssa patikoimaan neljän kilometrin mittaisen Haukankierroksen, jonka aloituspiste on Haukkalammen luontotuvalla. Parkkipaikat pullistelivat autoja, mutta saimme sentään automme johonkin väliin tuikattua ja pääsimme kierrokselle. Tarjolla olisi ollut myös kahden ja seitsemän kilometrin mittaiset ympyrälenkit.

Aurinko paistoi, poutapäivä pitkästä aikaa. Lapset nautiskelivat heti reitin alkupäässä puron varressa keppien heittelystä ja uittamisesta.

Puiston luonto vaikutti tämän lenkin perusteella monipuoliselta. Polun varrella oli vanhaa metsää, kalliojyrkänteitä ja koivikkoa. Lapsiakin kiinnostivat purojen ja eväshetken lisäksi ainakin kaatuneet puut.

Pääsin vähän jumppaamaan reisiäkin loppumatkasta kantaessani kuopusta selässä. Mutta oikeastaan reitti oli suurista korkeuseroista huolimatta juuri sopiva viisivuotiaallekin, hän viihtyi reppuselässä vain pienen hetken. Pääasiassa saimme kulkea leveää kävelytietä pitkin ja vain joissain kohdissa väylä muistutti enemmän polkua juurakkoineen.

Lopuksi kävimme kahvilla Haltian luontokeskuksessa. Sen luontonäyttely on yleensä maksullinen, mutta koska oli Suomen luonnon päivä, pääsimme ilmaiseksi sisään. Näyttely oli lasten mielestä aivan huikea. Siellä pääsi muun muassa tunnelmoimaan, millaista olisi karhun luolassa tai linnun pesässä.

Tämmöisen mettäsuomalaisen makuun Haltiassa oli liikaa eläinlajin nimeltä ihminen edustajia, mutta niin kai se on asian laita tuolla etelässä yleensäkin.

Lisää tietoa puistosta saa Metsähallituksen sivuilta: http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/nuuksio/Sivut/Default.aspx

Pyhä-Häkki: Päiväretki Tapion valtakuntaan

Lähdimme ex-tempore perheen kanssa päiväretkelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Eväät reppuun ja menoksi.  Jyväskylästä ajomatkaa tulee noin 80 kilometriä. Pyhä-Häkin kansallispuisto on yksi Keski-Suomen vanhimpia, ja siellä voi nauttia ikimetsän hiljaisuudesta monisatavuotisten puiden siimeksessä.

Puistoon meidät vastaanotti herttainen puisto-opas, joka kertoi reiteistä ja informoi myös, mihin suuntaan ennen meitä puistoon tullut kuudentoista hengen ulkomaalainen seurue oli mennyt - osasimme valita toisen suunnan.

Jokainen Keski-Suomessa koulunsa käynyt muistanee Pyhä-Häkin ison petäjän. Petäjä kuoli vuonna 2004, mutta kelo on edelleen pystyssä. Pitihän sitä taas kokeilla, yltävätkö kädet ympäri.

 

Puistosta löytyy eri pituisia reittejä, nuotiopaikkaa, laavua ja varaustupaa. Me matkasimme tällä kertaa vain lyhyen reitin, mutta mahdollisuus yöpymiseen puistossa jäi kytemään mieleen. Ehkä ensi kerralla!

Lasten (ja vähän minunkin) mielestä puistossa parasta olivat mustikat, joita ei tänä vuonna paljon ole päässyt muualta löytymään. Jokunen tovi vierähti ihan metsän parhaista antimista nauttiessa.

Ikimetsässä, Tapion valtakunnassa, mieli lepää. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee kuin "puut, kaikki heidän vihreytensä".

 Lisätietoa puistosta: Luontoon.fi ja Pyhä-Häkin omat sivut

Islanti: saaren ympäri viidessä päivässä

Lähdimme Islantiin viideksi päiväksi kaksin mieheni kanssa. Etukäteen olimme varanneet lennot, majoitukset ja auton, koska monessa eri lähteessä varoiteltiin, että heinäkuussa on täyttä. Oppaanamme toimi Lonely Planetin Iceland-kirja. Tarkoituksena oli suunnata Reykjavikista pohjoiseen mökkeilemään ja palata sitten samaa reittiä takaisin. Koko saaren kiertämiseen emme arvelleet olevan aikaa.

Parasta Islannissa:

1. Hevoset
2. Saaren kiertävä tie numero 1
3. Dimmuborgir

Päivä 1: Suomesta Reykjavikiin

Lensimme Helsingistä Reykjavikiin Icelandairin koneella. Lähtö oli iltapäivällä ja perillä piti olla myös iltapäivällä, Islannissa kello on kolme tuntia jäljessä Suomen ajasta. Kone vaikutti oikein mukavalta, jokaisella matkustajalla oli jopa oma televisioruutu edeltävän penkin istuimessa. Ruudusta saattoi katsella mm. esittelyvideoita Islannin eri alueista tai vaikkapa elokuvia. Esittelyvideot ehdittiinkin katsella oikein mukavasti, kunnes kahden tunnin kuluttua matkustajat purettiin koneesta takaisin terminaaliin. Koneessa ilmenneen vian takia lento myöhästyi lähes kuusi tuntia, joten ensimmäinen matkapäivä meni hukkaan.

Illalla saavuimme lopulta Keflavikin lentokentälle. Vuokrasimme auton MyCar-nimiseltä firmalta, jonka toimipiste sijaitsee B&B Keflavik Airportissa, eli viimeisen yön majapaikassamme. Autonvuokraamon edustaja haki meidät lentokentältä, saimme alle tuliterän Toyota Yariksen ja ajelimme n. 40 kilometrin matkan Reykjavikiin. Yövyimme hotelli Björkissä. Hotelli oli Islannin yleiseen majoitustasoon nähden hintansa väärti. Reykjavik jäi meiltä näkemättä, koska saavuimme hotellille vasta lähempänä puolta yötä ja rättiväsyneinä.

Päivä 2: Reykjavikista Sauðárkrókuriin

Toisen päivän aamuna tankkasimme tukevan aamupalan hotelli Björkissä ja suuntasimme sitten kohti Reykjavikin läheisyydessä sijaitsevia suosittuja nähtävyyksiä, Þingvelliriä ja Geysiriä.

Þingvellir on mannerlaattojen liitoskohdassa sijaitseva kanjoni, jossa virtaa myös vuolas koski. Paikalla on myös historiallista arvoa, koska paikalla on sijainnut Islannin ensimmäinen parlamentintapainen ja käyty myös oikeutta. Kanjoni oli hyvin vaikuttava ja aamulla saapuessamme alueella oli melko hiljaista. Pikku hiljaa turistibusseja alkoi kuitenkin saapua alueelle ja lopulta saimme poukkoilla saksalaisturistien seassa.

Geysirin alueella sijaitsee kuumia lähteitä, jotka suihkuttavat kuumaa vettä ylös korkeuksiin. Aktiivinen lähde on tällä hetkellä Stokkur, joka suihkuttaa n. 5 - 10 minuutin välein. Suihku ja sitä edeltävä vesipallo ovat hyvin erikoisen näköisiä. Alueella on myös ravintolaa, krääsäpuotia ja ainakin näin heinäkuussa valtavasti turisteja.

Geysirin nähtyämme lähdimme ajamaan takaisin kohti 1-tietä, eli jätimme kolmannen alueella sijaitsevat nähtävyyden, Gullfossin väliin, koska putouksia on Islannissa kuulemma paljon muitakin. Suuntasimme kohti pohjoista.

Oikaisimme Hvalfjörðurin (vuono) alitse tunnelin kautta, mikä maksoi 1000 ISK, mutta säästi meiltä aikaa jopa tunnin. Tunneli oli aika omituinen paikka tottumattomalle, ensin ajetaan kilometritolkulla alaspäin ja sitten samanverran ylämäkeen, ja yläpuolella meri.

Borgarnesin kylässä pysähdyimme tankkaamaan auton ja valmistauduimme kahden päivän mökkeilyyn käymällä supermarketissa ja Vinbúðissa (Islannissa jopa keskiolut myydään paikallisessa alkossa, ruokakaupasta ei siis voi ostaa alkoholijuomia).

 Pohjoiseen ajaessa asutus ja kanssa-autoilijat vähenivät, mutta hevosia ja lampaita alkoi näkyä tienvarsilla yhä enemmän.

Jossain vuorenrinteellä koimme erikoisen hetken, kun samanaikaisesti navigaattori alkoi näyttää edessä pelkkää valkoista ja ajoimme pilven sisään, joten auton ikkunoistakin näkyi vain valkoista.

Blönduósin kylän jälkeen käännyimme mökin omistajalta saamamme ajo-ohjeen mukaisesti tielle 74 kohti Sauðárkrókuria. Kylän jälkeen suuntasimme tielle kohti Varmahliðä ja löysimmekin kohtalaisen helposti maatilan, jossa ystävällinen emäntä antoi meille mökin avaimen ja ajo-ohjeen sekä vuokrasi vuodevaatteet.

Noin kahdensadan metrin päässä sijaitsi mökkimme Hábær. Mökin pihaan mentiin hevosten (ja lampaiden) laitumen läpi. Vuokrasimme mökin Icelandic Summerhouses -sivuston kautta. Mökki oli hinta-laatusuhteeltaan paras majoituskohteemme Islannissa. Kaikki mukavuudet löytyvät (jääkaappi, liesi, suihku, vessa). Erikoisuutena on pihassa kivistä tehty palju, jossa voi nauttia kuuman lähteen vedestä. Lämmin vesi mökkiin tulee muutenkin kuumasta lähteestä. Hajuherkille en suosittele pohjoista Islantia, koska kuumien lähteiden vesi tuoksuu rikille eli suomeksi sanottuna kanamunapierulle.

Päivä 3: mökkeilyä

Kolmantena päivänä olimme aloillamme ja patikoimme mökin läheisyydessä sekä paljuilimme. Mökin pihasta saattoi lähteä omatoimiselle tunturipatikalle. Lampaat seurasivat kummastuineina menoamme, kun kipusimme tunturia ylöspäin. Tunturin huippu oli irtonaista kivimurskaa, joten emme uskaltautuneet huipulle asti maanvyörymän pelossa. Patikkaretken aikana sää muuttui, tuuli alkoi puhaltaa navakasti ja pilvi peitti tunturin huipun.

Mökin pihassa oli ihanaa seurata hevoslauman puuhia päivän aikana.

Päivä 4: Sauðárkrókurista Mývatnille

Aamulla suuntasimme Yariksen kohti Varmahliðiä, josta jatkoimme ykköstietä kohti Reykjahliðin kylää Mývatnin rannalla. Matkalla ihailimme upeaa Goðafossia. Sää oli niin huono, että meitä nauratti, kylmä puhuri ja vettä vaakatasossa.

Mývatn tarkoittaa sääskijärveä, joten olimme ottaneet hyttyshatutkin matkalle mukaan. Oleskelumme ajan tuuli kuitenkin niin paljon, että sääsken sääskeä ei näkynyt. Mývatnin alueella katselimme kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta järvelle emme suunnanneet, se on lintuharrastajien paratiisi.

Ensin menimme Dimmuborgiriin. Se on laaja alue, jossa laavakivi on jähmettynyt korkeiksi tummiksi pilareiksi. Alueella on solia, luolia ja monia eritasoisia merkittyjä polkuja. Bussilastilliset pyörivät lyhyimmällä polulla. Lähdimme kiertämään "Kirkjan"-kierrosta, josta poikkesimme "Difficult path" -kyltin suuntaan. Polku ei ollut erityisen vaikea, mutta ei sovi liikuntaesteisille. Tällä osuudella saimme olla aivan kaksin tummanpuhuvien kivipilareiden hiljaisuudessa. Vaikuttava elämys oli yksi mieleenpainuvimmista Islannissa.

Dimmuborgirista ajoimme autolla pienen matkan Hverfellin juurelle ja lähdimme kipuamaan ylös. Hverfell on sammuneen tulivuoren kraateri. Kraateri on kooltaan valtava, mustanpuhuva ilmestys. Kraaterin reunalla voi kävellä kierroksen ja ihailla myös ympäröiviä maisemia.

Hveririn mutalähteitä jaksoimme katsella vain narujen takaa, sen verran patikkaa päivän aikana oli tullut. Alueella on ympäristömaksu, jonka avulla pyritään suojelemaan herkkää luontoa.

Yövyimme huippukaalliissa vierasmajassa Hlið ferðaþjónustalla (leirintäalueella). Jos vain mahdollista, Mývatnin alueella ei kannata yöpyä. Hinnat ovat pilvissä ja laatu ei vastaa hintaa lainkaan. Tällä hinnalla olisimme saaneet Helsingin keskustasta huippuhotellin yöksi, Mývatnilla saimme jalasmökkiin kyhätyn laivanhytinkokoisen ja -tyyppisen huoneiston ja viereisessä rakennuksessa tarjoillun kotiaamiaisen. Alueella luvattiin olevan wifi, mutta signaali oli niin heikko, että emme voineet käyttää sitä.

Illalla kävimme syömässä Gamli Bærinn -pubissa. Söimme lammaskeittoa, paistettua taimenta ja "Geysir-leipää", eli makeaa tummaa leipää, jonka päällä on kylmäsavutaimenta.

5. päivä: Mývatnilta Keflavikiin

Yön kuuntelin, kun tuuli paukutti ikkunasäleikköjä, ovia ja kattoa. Pohdin, lähteekö mökkipahanen tuulen mukaan. Aamulla heräsimmekin myrskyyn. Kämpän ovi ei meinannut aueta tuulta vasten, vettä tuli vaakatasossa.

Aamiaisen jälkeen päätimme, että emme palaakaan samoja jälkiä takaisin, vaan kierrämme pidemmän, noin 800 kilometrin matkan Keflavikiin saaren itäpuolen kautta.

Reykjahliðistä itään on erämaa-aluetta. Matalat tunturit, matala kasvillisuus, ei ihmisiä, ei juurikaan lampaita, ei hevosia. Vain muutamia lintuja. Ja tuuli. Myrskytuuli heitteli autoa. Jossain vaiheessa saimme hölmön idean nousta autosta levikkeellä. Autonovet paiskautuivat avattaessa eteenpäin, pelkäsimme niiden irtoavan, opaskirja lähti lentoon auton sisällä ja paiskautui tuulilasiin. Toisaalta upea kokemus, en ole sisämaan kasvattina eläissäni kokenut moista tuulta. Seisoimme hetken tanassa auton vieressä. Kuorivaatteet kastuivat likomäriksi, koska vettä tuli paineella vaakatasossa. Saimme kammettua itsemme takaisin autoon ja matka saattoi jatkua.

 Islannin koillisosassa tie muuttui soratieksi muutamien kymmenien kilometrien matkaksi. Maisemat alueella ovat henkeäsalpaavat. Tie mutkittelee ylös ja alas vuorenrinteitä, vain sillä täällä on yksittäisiä maatiloja, ja joka puolella on lampaita, lampaita ja lampaita. Onneksi mieheni oli ratissa, vuoristotiellä ajaminen ei ole suosikkipuuhaani korkeanpaikanpelon takia. Pysähdyimme katsomaan putousta, jonka nimeä ei ollut mainittu.

 

Idässä on vuonomaisemaa. Aivan kuin olisimme tulleet Norjaan. Terävät vuorenhuiput nousevat kapeiden vuonojen reunoilla. Kävimme syömässä pienessä kylässä nimeltä Djúpivogur. Sieltä löytyi satamasta mukava ravintola Framtíð. Ravintolassa oli saapuessamme paikallinen juhlaseurue. Palvelu oli erittäin ystävällistä. Tarjolla on esimerkiksi päivän kalansaalista. Söimme päivän keitot, jotka olivat maukasta sipulikeittoa. Kävimme myös supermarketissa täydentämässä matkaeväitä ja jatkoimme sitten kohti etelää.

 
Etelään tultaessa ykköstieltä alkaa olla näkymiä jäätikoille. Valtava Vatnajökullin jäätikko on lähellä tietä. Muuten maisema muuttuu vihreämmäksi. Etelässä vuorenrinteillä kasvaa ruohoa, joten vihreä on hallitseva väri. Välillä ajetaan laavakivitasanteiden halki ja koko ajan ylitetään jokia kapeiden siltojen kautta. Sillat hidastavat matkantekoa, koska ne ovat yksikaistaisia, joten vastaantulevaa liikennettä joutuu odottelemaan.

Pysähdyimme vaikuttavassa paikassa nimeltä Jökulsárlón, jossa jäämöhkäleet liukuvat alas Vatnajökullilta joen mukana, sulavat pikku hiljaa ja ajautuvat mereen. Paikka on kuulemma tuttu monista elokuvista, esim. Batman Begins ja Lara Croft - Tomb Rider.

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon, että meidän oli ajeltava suuremmitta pysähdyksittä kohti Keflavikia. Auton palautus oli sovittu kello kymmeneltä, ja soraosuudet sekä vuoristotiet ja sillat olivat vieneet aikaa melko paljon. 

Etelässä tie on erittäin hyväkuntoista, ja olimmekin B&B Keflavik Airportissa kymmentä vaille kymmenen pysähdyttyämme vielä tankkaamaan ja ostamaan ruokaa. Hostellin lähellä olevat ravintolat eivät olleet enää auki, joten nautimme illallista mukavassa hotellihuoneessa. Hotelli on kummallisessa ympäristössä Yhdysvaltain hylätyn sotilastukikohdan keskellä, mutta tarjoaa suuret mukavat huoneet ja tukevan aamiaisen 4.30 alkaen. Kuljetus lentokentälle on ilmainen.

Aamulla siis kello soimaan 4.30 ja aamiaisen jälkeen matka kohti Suomea saattoi alkaa. 

Mietteitä

Islanti on upea maa. Suosituimmat turistinähtävyydet ovat mahtavia kohteita, mutta maa tarjoaa myös hiljaisuutta ja erämaata rakastavalle hienoja paikkoja, joissa saa aivan rauhassa patikoida ja nauttia upeista maisemista, vain lampaiden katseiden seuratessa patikoijan kulkua. Jos saan joskus tilaisuuden palata Islantiin, suuntaisin etelä- ja itärannikolle tai bussilla saaren keskellä sijaitsevaan erämaahan patikoimaan, koska tällä reissulla ehdimme keskittyä erityisesti pohjoisen kohteisiin.

Auton matkamittariin tuli kilometrejä 1500. Huomioiden paikoitellen huonon tien kunnon, tien päällä vietettiin tunti jos toinenkin. Ykköstien kiertäminen oli kuitenkin paras tapa nähdä saaren kaikki ihmeet ja mahtavat maisemat. En kadu kilometriäkään!

Suosittelen Islantia luonnonystäville ja patikoitsijoille. En suosittele, jos haluat halvalla luksusta tai nautit lomalla erityisesti auringonpaisteesta ja lämmöstä.