Autolla Ruotsissa ja Tanskassa

Legoland on jokaisen perheen pakollinen käyntikohde, ainakin lasten mielestä. Lähdimme heinäkuussa autolla Ruotsin halki Tanskaan ja Legolandiin kuusivuotiaan ja kahdeksanvuotiaan poikamme kanssa. Osan reissusta mukana oli myös ystäväni ja hänen yksitoistavuotias siskonpoikansa. He tulivat Tanskaan junalla.

Matkaoppaana meillä oli Autoliiton Etelä-Ruotsin ja Tanskan parhaat matkailukohteet ja matkan suunnittelussa oli apuna myös Lonely Planetin Denmark.

Päivä 1: Turku - Tukholma

 Matkasimme Ruotsiin Viking Grace -autolautalla Turusta. Varasimme seaside-hytin ja tietysti autopaikan etukäteen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menimme autolautalla auton kanssa, ja vähän jännitti etukäteen. Auton saaminen laivaan oli kuitenkin varsin mutkatonta, ainoana haittapuolena oli pitkähkö jonotus satamassa, joka sekin johtui lähinnä siitä, että tulimme paikalle hyvissä ajoin.

Laivalla kävimme katsomassa kannella laivan lähtöä ja kiertelimme vähän. Söimme iltapalaa kahvilassa ja sitten menimme nukkumaan. Uni ei vain meinannut tulla, kun kaikki olivat niin innoissaan ja jännittyneitä.

Aamulla herätys oli aika vaikea. Olimme varanneet take away -aamiaisen, koska laiva on niin varhain satamassa, että emme olisi ehtineet aamiaiselle. Take away -aamiainen oli runsas: mehua, jugurttia, valtava kinkku-juustopatonki, suklaapala, banaani ja kuuma juoma. Söimme osan aamiaisesta hytissä ja otimme loput matkaan. Saimme samoista tarpeista vielä pienen lounaan ja välipalankin.

Sitten olikin aika siirtyä autokannelle ja aloittaa matka kohti Kööpenhaminaa.

Päivä 2: Tukholmasta Kööpenhaminaan ja Kööpenhaminan tivoli

Automatka Tukholmasta Kööpenhaminaan sujui hyvin. Ajoimme nelostietä, eli suorinta reittiä kohti Juutinrauman siltaa. Tien kunto oli hyvä ja suurimmaksi osaksi se on moottoritietä. Liikennettä oli kohtalaisen paljon, mutta liikenne soljui silti hidastuksitta. Hieman ennen Malmöä oli pieni ruuhka, mutta sekin meni ohi muutamissa minuuteissa.


Sillan ylitys on jo kokemus sinänsä. Juutinrauman silta on melkein kahdeksan kilometriä pitkä silta Ruotsin ja Tanskan välillä. Sillalla on neljä autokaistaa ja niiden alapuolella kulkee junaliikenne. Sillan ylitys henkilöautolla maksaa 52 euroa. Sillan lopuksi on vielä pitkä tunneli, ja sitten ollaankin jo Tanskassa ja Kööpenhaminassa.

Kööpenhaminassa olimme varanneet yöpymisen Skandic Sydhavn -hotellista, koska siellä on parkkeerausmahdollisuus autolle. Saapuminen hotellille oli vaivatonta ja auton sai hotellin pihaan. Neljän hengen huoneemme oli siisti, suurikokoinen ja viihtyisä.

Teimme ystävien kanssa treffit Kööpenhaminan tivoliin. Päätimme mennä sinne taksilla, koska pitkän automatkan jälkeen julkisen liikenteen selvittely tuntui liian vaikealta.

Tivoli on hyvin perinteikäs, kaunis alue. Ostimme sisäänpääsyliput ja katselimme kaikkea, mitä tivolin alueella on. Lapset kävivät sisäänpääsylipun hintaan sisältyvällä kiipeilyalueella. Osa seurueesta kävi myös pienessä vuoristoradassa, johon ostimme erikseen liput. Söimme jäätelöä ja popcornia ja nautimme tivolin tunnelmasta.

Kävimme vielä syömässä yhdessä tivolin alueen ravintoloista, Færgekroens Bryghusissa, ja kuten huvipuistoissa yleensäkin, ruoka oli hinnakasta, maultaan keskinkertaista ja sitä sai odottaa kauan. Itse söin kasvisannoksen, joka oli jonkinlainen kaaliannos. Muut aikuiset ottivat wieninleikettä ja lapset tanskalaisia lihapullia.

Sitten olikin takki aika tyhjä ja maha täysi, joten otimme taksin hotellille ja lepäsimme pitkän päivän jälkeen.

Päivä 3: Kööpenhaminasta Billundiin ja pysähdys Nyborgissa

Aamulla heräsimme omaan tahtiin ja kävimme syömässä hotellin runsaassa aamiaispöydässä. Sitten suunnittelimme päivän ohjelman. Tarkoitus oli pystäytyä jossain kohteessa matkalla Kööpenhamista Billundiin, koska matka on vain noin 270 kilometriä, joten se ei veisi koko päivää. Kohteeksi valikoitui Nyborgin linna ja kaupunki matkan varrella.


Nyborg sijaitsee Store Bellt -sillan kupeessa Tanskan halki kulkevan E20-tien varrella. Siltamaksu on henkilöautosta 33 euroa. Tämän sillan olisimme ylittäneet joka tapauksessa matkallamme Billundiin, joten lisäkustannusta ei tästä tullut.

Nyborgin kaupunki on kaunis, siellä on paljon vanhoja rakennuksia ja pieniä kapeita kujia. Kaupunki on ollut keskiajalla maan pääkaupunki, ja Nyborgin linnassa on asunut Tanskan kuninkaita. Kiertelimme kaupungilla ja linnassa. Linnassa on sisustettu huoneita keskiaikaiseen tyyliin. Linnan pääsee tutkimaan kellarista ullakolle asti. Lapsille oli tarjolla kolikonetsintää ja tehtävä, jossa etsitään piilotettuja apinoita linnasta. Viihdyimme linnassa erinomaisesti, ja söimme vielä eväät linnan ympärillä olevassa hienossa puistossa.

Seuraavaksi suuntasimme kohti kolmen seuraavan yön majapaikkaamme. Vuokrasimme Airbnb:n kautta mökin Legolandin läheisyydestä. Mökin omistajat ilmoittivat, että eivät ole paikalla, mutta että jättävät oven auki ja avaimet ja ohjeet pöydälle.

Mökki löytyi helposti ja oli juuri sivustolla kuvatunlainen. Mökki on omistajien talon pihassa. Vuokranantajapariskunnan poika oli kotona, ja hän kävi kysymässä, onko meillä kaikki ok. Muuten saimme olla ihan omassa rauhassamme kaikki kolme yötä. Mökki on ihanteellinen lapsiperheille. Siellä on todella paljon leluja ja legoja käytettävissä ja pihassa on runsaasti leikkitilaa, trampoliini ja pieni kalalammikko. Olimme mökillä kaksi yötä ystäviemme kanssa kuudestaan ja yhden yön omalla perheellä neljästään. Mahduimme hyvin yläkertaan nukkumaan. Alakerrassa on tupakeittiö ja suihku/WC.

Mökin ympäristö on idyllistä maaseutua. Legolandiin ja Billundin kylään on matkaa noin 8 kilometriä. Kävimme lenkkeilemässä jonkin verran seudulla, ja lenkkeily olikin vaivatonta, koska maasto on hyvin tasaista.

Päivä 4: Legoland

Lasten loman kohokohdan aika! Legoland aukeaa kymmeneltä aamulla, ja pyrimme olemaan heti avaamisaikaan paikalla. Meillä oli lapsille ilmaisliput (joita saa Lego-esitteistä), joten menimme sisään lipunmyyntitiskin kautta. Tässä vaiheessa päivää ei tiskillä ollut jonoja. Yllätyksenä tuli, että pääsylipuilla pääsee lähes kaikkiin laitteisiin, mitä Legolandissa on, joten huvipuisto olikin yllättävän halpa!

Legolandissa alueen ytimessä on minimaailma, joka on rakennettu legoista. Minimaailmassa on kuvattu kaupunkeja ja paikkoja eri maista. Lasten mielestä hauskinta oli seurata kaupungeissa kulkevia pieniä autoja, busseja ja laivoja. Minimaailman yhteydessä on myös Star Wars -kuvaelmia.

Kävimme myös akvaario-osastolla. Lapset pitivät tästä osastosta kovasti. Nähtävillä oli vaikka mitä erilaisia kaloja, haita ja muita mereneläviä.

Otimme kyytejä myös muutamissa laitteissa. Jonot olivat pitkännäköisiä, mutta loppujen lopuksi odotusaika mihinkään laitteeseen ei ollut hirveän pitkä.

Meidän poikien mielestä yksi huikeimmista jutuista oli legoista rakennettu suuri Star Wars X-Wing -alus, joka oli Star Wars -osastolla.

Ruokailimme alueella kahteen kertaan. Ruokapaikat ovat tupaten täysiä ja melko hinnakkaita, mutta näin se tahtoo olla kaikissa vastaavissa paikoissa. Illalla kävimme vielä Lego-kaupassa ostamassa pojille matkamuistoksi legopaketit. Sitten suuntasimme rättiväsyneinä mutta tyytyväisinä ruokakaupan kautta takaisin mökille lepäämään.


Päivä 5: Løvepark Zoo ja Vejlen kaupunki

Aamulla vein ystävämme läheiseen Vejlen kaupunkiin junalle. Sen jälkeen ryhdyimme suunnittelemaan päiväohjelmaa. Päätimme käydä läheisessä Givskudin kylässä sijaitsevalla eläinsafarilla.

Løvepark Zoohon voi ajaa joko autolla tai mennä kävellen katsomaan eläimiä häkkien ulkopuolelta käsin. Me halusimme ajaa autolla, jotta näemme eläimet paremmin. Puistossa on elefantteja, kirahveja, seeproja, leijonia, gorilloja ja vaikka mitä muuta. Lisäksi alueelle on rakennettu dinosauruspuisto, jossa on kaikenlaista dinosauruksiin liittyvää tekemistä lapsille ja oikeankokoisia dinosaurushahmoja. Dinosaurusosa oli ainakin lasten mielestä kaikkein paras koko puistossa.

Ihan täydellä sydämellä en suosittele puistoa. Siellä oli aivan liikaa ihmisiä. Puistossa oli pysähtymispisteitä, joissa oli esimerkiksi ruokaa saatavilla. Ruokakojuille oli kuitenkin hirvittävät jonot. Parkkipaikat ja polut olivat pölisevää hiekkaa. Joka paikassa oli niin paljon ihmisiä, että alkoi lähinnä nyppiä.

Emme halunneet jäädä syömään täyteen eläinpuistoon, joten suuntasimme Vejlen kaupunkiin etsimään ravintolaa. Parkkipaikalla meille kävi hauska sattuma, kun alueelta pois lähdössä ollut pariskunta antoi meille parkkilippunsa, jossa oli aikaa seuraavaan aamuun asti. Mukava törmätä ystävällisiin ihmisiin. Kävelimme keskustan kävelykatua ja löysimmekin ravintolan, joka tarjoili texmex-ruokaa vähän Amarillon tapaan. Mahat täynnä suuntasimme kohti mökin rauhaa lepäilemään.

Päivä 6: Billundista Kalmariin

Aamulla laittelimme mökin lähtökuntoon ja lähdimme ajamaan kohti Ruotsia ja seuraavaa majapaikkaamme Kalmarin kaupungissa. Matka Tanskan halki meni sujuvasti E20-tietä pitkin. Tämä moottoritie on todella hyväkuntoinen ja nopeusrajoitus on lähes koko ajan 130 km/h, joten matka sujui joutuisasti. Silloilla jonottelimme viitisen minuuttia maksupisteille.

Olimme valinneet viimeiseksi käyntikohteeksemme Itä-Ruotsissa sijaitsevan Kalmarin kaupungin, koska halusimme tutustua siellä sijaitsevaan linnaan. Ruotsin puolella emme siis edenneet E04-tietä tällä kertaa, vaan kohti itää ja E22-tietä. Tämä osoittautui huonoksi ideaksi matkan sujuvuuden kannalta. E22 menee useiden kylien ja kaupunkien läpi, jolloin nopeusrajoitus on 50 km/h. Matkalla on myös nostosiltoja, joista toisen kohdalla jouduimme seisomaan autojonossa puoli tuntia paikallamme.

Saavuimme Kalmarin kaupunkiin vasta illalla, joten emme ehtineet kierrellä kaupungilla. Olimme varanneet majoituksen Best Western Kalmarsund -hotellista. Hotellissa on parkkihalli, mutta se oli saapuessamme täynnä. Onneksi saimme auton läheiselle kadulle kiekkopaikalle, jossa sitä pystyi pitämään aamuun asti.

Hotelli oli siisti ja ihan viihtyisä. Lasten lisävuoteet tulivat seinällä olevasta kaapista. Yläpeti vaikutti niin huteralta, että päädyimme ottamaan patjan alas lattialle, kun kukaan ei uskaltanut nukkua ylhäällä eikä yläpedin alapuolikaan vaikuttanut turvalliselta.

Perheen miehet kävivät illalla hotellin saunassa, joka oli tietenkin epäsuomalaiseen tapaan aivan liian kuumaksi lämmitetty, ja porealtaassa. Sitten painuimme pehkuihin.

Päivä 7: Kalmarin linna ja Kalmarista Tukholmaan

Aamulla laskeskelimme, että eilisillä ajonopeuksilla meidän tulisi lähteä puolilta päivin Kalmarista, jotta ehdimme illalla Tukholmasta Turkuun lähtevän Amorellan kyytiin. Nautimme aamiaisen hotellin pienessä aamiaishuoneessa, pakkasimme jälleen tavarat autoon ja lähdimme katsomaan Kalmarin linnaa.

Linnassa on näytteillä kuninkaallisiin liittyvää esineistöä, pienoismalleja, pukuja, huonekaluja ja lisäksi erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Vaihtuvina näyttelyinä olivat Peppi Pitkätossu -näyttely ja National Geographicin valokuvanäyttely. Linnan sisäpihalla on erilaisia aktiviteetteja lapsille, esimerkiksi he voivat kokeilla ratsastaa puisella hevosella ja lyödä peitsellä lohikäärmettä.

Reissuähkyn vuoksi osittain linnasta jäi sellainen vaikutelma, että se oli sekava kokonaisuus vähän kaikkea. Minua kiinnostivat esillä olleet linnassa asuneiden kuningattarien ja kuninkaiden kuvat ja tarinat.

Puolen päivän aikaan jätimme Kalmarin taaksemme ja lähdimme köröttelemään kohti Tukholmaa. Siihen asti, että pääsimme takaisin E04-tielle, matkanteko oli hidasta ja takkuista. Tukholmassa löysimme navigaattorin avulla helposti oikean paikan, ja sitten vain taas jonottelemaan auton kanssa laivaan.

Amorellalla kävimme jälleen kannella seuraamassa laivan lähtöä, iltapalalla ja vielä lasten maailmassa vähän leikkimässä. Sitten nukkumaan.

Aamulla heräsimme tolkuttoman aikaisin, kävimme aamiaisella ja suuntasimme auton kohti kotia.

Reissu oli rankka pitkien automatkojen ja laivaöiden lyhyyden puolesta. Parasta oli Nyborgin linna ja tietysti Legoland - ja majoituksemme Billundissa. Miinusta merkkaisin reittivalinnasta Kalmarin kautta, koska tiet olivat luokattoman hitaita ja Kalmarin linna ei ollut mitenkään erityisen upea kohde. Lasten mielestä parasta oli Legoland!

Parla Inglese? No? - Ummikkona Brussaportossa

Tampereelta pääsee nykyisin halvalla Ryanairin lennolla pohjoisitalialaiseen Bergamon kaupunkiin, ja siksi päätimme pistäytyä ystäväni kanssa siellä kolmen yön reissulla nauttimassa auringonpaisteesta.

Tampereen lentokentällä

Nykyisin ko. lentoyhtiön lennot ovat aiempaa hiukan mukavammat, koska istumapaikat koneessa on määritelty lipussa, jolloin typerä kyynärpäätaktiikalla ryysiminen koneeseen on vähentynyt. Nykyään myös käsimatkatavaran lisäksi saa ottaa koneeseen käsilaukun. Toisaalta jälkimmäinen uudistus on aiheuttanut sen, että kaikkien käsimatkatavarat eivät mahdu matkustamoon, joten osa laukuista laitetaan ruumaan ilmaiseksi. Meidänkin laukkumme matkustivat kotiin ruumassa.

Hotellia varatessamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä olivat uima-allas ja ilmastointi, koska heinäkuussa Italiassa on yleensä tukahduttavan kuuma, ja halusimme yhdistää altaalla lekottelun italialaisen elämänmenon tutkiskeluun. Päädyimme Joia-hotelliin, joka sijaitsee Brussaporton pikkukylässä noin kymmenen kilometrin päässä Ryanairin käyttämältä Orio al Serion kentältä.

Hotelli on erittäin siisti. Huoneet ovat suuret. Meillä oli perushintainen huone, johon kuuluu tilava kylpyhuone, makuutilat sekä keittosyvennys, jossa on jääkaappi ja mikro. Huoneessa on myös oma piha, jossa oli mukava istuskella.

Hotellin henkilökunta on erittäin ystävällistä. Vastaanottovirkailijat olivat reissumme aikana ainoita tapaamiamme ihmisiä, jotka puhuivat edes jotenkin englantia. Suurin osa ihmisistä: taksikuskit, ravintoloiden työntekijät, kadulla tapaamamme ihmiset... eivät osanneet sanaakaan englantia, välttämättä edes "yes" ei mennyt perille, vaan piti sanoa "si".

Aamiaishuone

Eteläeurooppalaiseen tasoon verrattuna runsas aamupala tarjoillaan hienossa kellariravintolassa. Aamupalaan kuuluu munakokkelia, erilaisia leikkeleitä (mm. tietysti prosciuttoa), juustoja, paahtoleipää, patonkia, hilloja, muroja, jugurtteja, hedelmiä, kakkuja, croisantteja ja juomaksi erilaisia kahveja, tuoremehua ja kivennäisvettä. Viimeisen aamupalan saimme mukaan, koska lähtö oli keskellä yötä. Meille oli pakattu paperipusseihin tuoremehua, croisantit ja keksejä.

Hotellilla on myös aikuisten uima-allas lepotuoleineen. Altaalla ei ollut ruuhkaa, ja siellä oli oikein mukavaa lekotella ja pulikoida. Käytimmekin aina osan päivästä silkkaan altaalla relaamiseen. Uimataidottomille lapsille uima-allas ei sovellu, siinä on liukkaat viettävät reunat.

Hotellin huono puoli on tällaisten autottomien matkaajien näkökulmasta sijainti. Autolla olisi päässyt nopeasti muutamien kilometrien päässä sijaitseviin ostoskeskuksiin tai esimerkiksi Bergamoon. Kävellen kaikki oli hiukan turhan kaukana, varsinkin kun sesongin ulkopuolella monet ravintolat eivät olleet auki, eivätkä varsinkaan sunnuntaina, jolloin saavuimme.

Brussaporton kunnantalo

Hotellilla piti olla hienompi ruokaravintola, mutta se ei ollut oleskelumme aikana kertaakaan auki, eikä pihalla käyskennellyt "henkilökunta" ymmärtänyt eikä osannut vastata yhtään mitään, kun kyselimme aukioloaikoja.

Seikkailimme jalkapatikalla melkoisesti lähiympäristössä pienen lomasemme aikana.Ensimmäisenä iltana kävimme ruokatoiveiden kanssa Brussaporton keskustassa todetaksemme, että siellä oli auki vain jäätelöbaari. Toki italialainen gelato aina maistuu! Jäätelön tilaaminen onnistui osoittelemalla makuja ja vohveleita. Lopuksi myyjä näytti hinnan kassakoneesta. "Grazie!"

Sitten kävelimme hotelliltamme vastakkaisessa suunnassa sijaitsevaan Bagnaticaan, jossa olikin auki yksi pitseria! Pitsaa tilattiin samaan tapaan kuin jäätelöä. Ihan hyviä pitsoja, vaikka emme tilatessamme ihan tienneet, mitä täytteitä niissä on.

Aloitimme molemmat aamut kohteessa käymällä lenkillä. Lähistön ympäristö maaseutumaista, toisella puolella päätietä kohoavat vuoret ja toisella puolella on peltoa.

Seuraavana päivänä ajattelimme kävellä Bergamoon. Käveltyämme muutaman tunnin löysimme kyltin, "Bergamo 2", jes, ei pitkä matka enää. Paitsi että seuraava kyltti oli "Bergamo 3". Olimme tuolloin Seriaten keskustassa, johon päätimme tyytyä. Täältä löytyi hieno kirkko ja todella mahtipontinen hautausmaa puistoineen.

Kävimme myös espressolla, ja koska emme saaneet espresso-paikasta tilattua mitään syömistä, myös toisessa baarissa paninilla ja viinilasillisella. Täällä tilaus onnistui taas osoittelemalla. "Uno", "due" ja "tre" tarttuivat myös nopeasti puheeseen. Palvelu oli erittäin aurinkoista, ystävällistä ja ymmärtäväistä.

Paluumatkalla kävimme ostoskeskuksessa ostamassa hotellille vähän evästä ja hyppäsimme bussiin kohti Brussaportoa. Bussissa ei voinut maksaa lippuja, ja kuski ei osannut sanoa mitään englanniksi, joten hän vain viittilöi meidät penkeille ja matkustimme jäniksinä.

Illalla vedimme ykköset niskaan ja lähdimme etsimään ravintolaa. Vaikka olimme hotellilla hiukan guuglettaneet sopivia, mikään katsomamme paikka ei ollut edelleenkään auki, joten löysimme itsemme istumasta korkkareissa ja mekoissa take away -kebabista. Kävelimme hotellille syömään. Mikäs siinä nauttiessa pakistanilaisen kebab-paikan annoksia täysikuun paistaessa ja heinäsirkkojen sirittäessä ruohikossa.

Viimeisenä päivänä varustauduimme lenkkareilla ja kävimme muutaman kilometrin päässä ostoskeskuksessa shoppailemassa vaatteita.

Nyt alkoi Italiakin sujua sen verran, että lounasravintolan pitäjä yltyi suorastaan aplodeihin, kun tilasin "Uno caffè americano, grazie!" Huomasimme myös, että olimme alkaneet muotoilla päässämme ajatuksia italiaksi jo valmiiksi. Käytimme kommunikoinnissa "Top 10 Milano ja järvet" -kirjan lopussa olevaa kahden sivun sanalistaa ja saimme hyviä vinkkejä kaikilta ihmisiltä, joiden kanssa yritimme kommunikoida.

Tällä matkalla pääsimme siis tutustumaan todelliseen italialaiseen elämänmenoon turistirysien ulkopuolella. Kulttuurianti jäi melko vähäiseksi, mutta kieltä ja tapakulttuuria saimme aimo annoksen. Lisäksi saimme paljon aurinkoa, rentoa lekottelua ja erittäin paljon liikuntaa. Hieno reissu ja hieno paikka!

Hevostelua Muhussa ja kylpyläloma Tallinnassa

Teimme ystäväni kanssa helatorstain tienoon kolmen vuorokauden aktiivisen pikalomamatkan Viroon. Olin nähnyt Hevosen ja ratsastus -lehdessä jutun ratsastusretkestä Tihusen hevostilalla Viron Muhun saarella. Jutun perusteella Tihuse vaikutti upealta kohteelta, joten päätimme tehdä yhdistetyn ratsastus- ja kaupunkimatkan Viroon.

Päivä 1: Matka Muhuun

Lähdimme Jyväskylästä Onnibussilla Helsinkiin. Bussimatkat olivat uskomattoman halvat, maksoimme vain 15 euroa / henkilö meno-paluusta. Helsingistä matkasimme Tallinkin nopealla laivalla Viron puolelle. Tallinkin Superstar-laiva ei ole enää kovin hyväkuntoinen, mutta kyllä sillä Suomenlahden yli päästiin.

Tallinnassa ajoimme taksilla satamasta bussiasemalle ja bussilla Kuivastun kylään Muhun saarelle. Muhu on Saarenmaan ja mantereen välissä. Matka kestää bussilla reilun pari tuntia ja maksaa n. 12 euroa. Bussi menee autolautalla Muhun saarelle, ja bussilippuun sisältyy myös lauttamatka.

Tihusen tilan työntekijä tuli hakemaan meidät Kuivastusta, josta on reilun viiden kilometrin matka Tihuselle Hellamaan kylään.

Olimme varanneet majoituksen aitasta, mutta meidät sijoitettiin samaan hintaan ns. vanhan talon puolelle, ehkäpä kylmän kelin vuoksi. Huone oli alkuun ihan mukavan oloinen. Siellä oli upeat vanhat puiset sängyt massiivisine päätyineen.

Talon isäntä, Martin, tanssitti meitä pienen tervetuliaistanssin verran. Tämä on tilan hauska pieni tapa. Martin viihdytti muutenkin vieraita kertomalla talon historiasta, hevosista ym. joidenkin ruokailujen aikana. Asetuimme taloksi, nautimme myöhäisen lounaan, jonka talon keittiö meille ystävällisesti valmisti, ja lähdimme sitten jalan tutkimaan seutua.

Kävimme tietysti ensimmäiseksi katsomassa hevosia. Tihusella on n. 260 eestinhevosta. Tilalla kasvatetaan hevosia, järjestetään ratsastusretkiä ja myydään hevosia. Hevoset elävät todellista hevoselämää suurissa laumoissa isoilla laitumilla. Ne ovat hyvinvoivia ja uteliaan ystävällisiä vieraita kohtaan.

Sitten lähdimme kiertämään kävellen ja hölkäten lähiseutua, joka onkin varsinainen maalaisidylli hoidettuine puutarhoineen, kiviaitoineen ja lehmuskujineen.

Illalla nautimme vielä illallista ja kävimme sitten rättiväsyneinä nukkumaan. Yöllä heräsin, ja huomasin, että huoneeseen oli tullut muurahaisia. Paljon muurahaisia. Loppuyön nukuin hyvin huonosti. Seuraavana päivänä saimme vaihtaa huonetta, kun huoneeseen laitettiin muurahaismyrkkyä.

Päivä 2: Ratsastusretki Varsasaarelle

Sääennustukset eivät luvanneet hyvää koko päivän ratsastusretkeä ajatellen. Aamulla paistoi kuitenkin aurinko mukavasti, ja päätimme lähteä matkaan mukaan. Vaihtoehtona olisi ollut kahden tunnin ratsastusretki aamulla ja toinen mahdollisesti iltapäivällä.

Regeint

Minä pyysin rauhallista hevosta ja sain Verttigon, ystäväni halusi reippaamman menijän, ja hänen ratsukseen tuli Regeint. Kaikki hevoset laitettiin valmiiksi ja ratsastajat autettiin ratsaille. Hevosilla oli pitkää matkaa varten ratsastajan ja hevosen mukavuutta lisäävä satulapehmuste ja satulalaukut. Lähdimme matkaan seitsemän ratsukon saattueella. Kärjessä kulki retken opas ja me muut asettauduimme perään hänen määräämäänsä järjestykseen.

Etenimme välillä rauhallisesti käynnissä, välillä ravissa ja välillä peltojen halki laukaten. Kaikki hevoset käyttäytyivät hyvin. Verttigo oli oikein rauhallinen ja kiltti. Kuljimme halki ihanien kylien, kiviaitojen viertä, metsien läpi oksia väistellen, halki peltojen ja niittyjen. Välillä nousimme ratsailta ja annoimme hevosille sekä itsellemme pienen tauon.

Muutaman tunnin ratsastettuamme aloimme lähestyä merenrantaa ja tuuli alkoi yltyä. Lähellä merta ratsastimme katajametsän halki. Sitten saavuimme rantaan. Saari, jolle retkemme suuntautui, näkyi tässä vaiheessa vielä kaukana. Välissä oli kaislikkoa ja siihen raivattu reitti, jota pitkin meidän oli tarkoitus ratsastaa. Hevoset kahlasivat vedessä, välillä hiukan syvemmässä, välillä matalammassa.

Saaren oikea nimi on Võilaid ja se sijaitsee Muhun saaren eteläpuolella. Saarella laiduntavat Tihusen hevosista ne, jotka ovat toipilaana tai liian nuoria vielä koulutettavaksi. Ne asuvat saaressa lähes villihevoslauman tavoin. Tosin niille tuodaan ruokaa saareen, ja Martin kertoi, että kerran vuodessa ne viedään tilalle, jossa niiden kaviot vuollaan. Hevosten koulutus ratsuksi alkaa kolmivuotiaana. Ne ovat vaelluskäytössä noin kuusivuotiaiksi ja usein ne sen jälkeen myydään.

Kahlatessamme saarta kohti alkoi sataa rakeita. Tuuli paiskasi rakeita naamaan ja hyvin pian kaikki vaatteet alkoivat olla litimärkiä. Nopeasti alkoi myös palella.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tulimme saaren portille, josta opas päästi meidät sisään. Sade taukosi sopivasti, joten pysyimme hiukan keskittymään jäätävän kylmyyden lisäksi saaren eläimistöön.

Kun astuimme sisään portista, saaren toiselta puolelta lähti lentoon kirkuen suuri parvi mustia lintuja. Etenimme kohti hevosten ruokintapaikkaa. Pian alkoi kuulua kymmenien laukkaavien kavioiden töminää, ja saaren hevoset laukkasivat meitä kohti. Uskomaton näky. Hevoset tulivat luoksemme tervehtimään ratsujamme. Tilanne sujui rauhallisissa merkeissä. Kun villihevoset alkoivat yksi toisensa jälkeen piehtaroida, yksi ratsuistakin pyrki liittymään mukaan touhuun, mutta ratsastaja sai sen onneksi kannustettua ylös takaisin.

Villihevoslauman perässä meidän luoksemme tuli myös toinen ratsastajaryhmä, joka oli lähtenyt meitä ennen liikkeelle aamulla. He kertoivat, että yksi villihevosista oli jäänyt erilleen laumasta sellaiseen paikkaan, että he eivät päässeet portista ulos, koska hevonen olisi seurannut silloin ratsastajia portin ulkopuolelle.

Lähdimme jatkamaan matkaa yhdessä houkutellaksemme yksinäisen hevosen sellaiseen paikkaan, että pääsisimme portista ulos. Nyt aloin jo täristä kylmästä ja raesade alkoi jälleen piiskata meitä tuulen antamalla voimalla. Onneksi saimme yksinäisen hevosen karistettua porukasta ja pääsimme lähtemään kahlaamaan kohti mannerta. Nyt kahluumatka tuntui vielä pidemmältä. Kylmä puhalsi luihin ja ytimiin saakka.

Kun saavuimme takaisin mantereelle, raesade onneksi jälleen loppui. Nyt kuljimme pitkän hevosletkan häntäpäässä. Suuntasimme yhdessä kahden ryhmän voimin kohti taukopaikkaa. Tässä vaiheessa arastelevat tätiratsastajakin alkoi jo toivoa, että vaan kiidettäisi urku auki taukopaikalle, jotta saisi ruokaa ja kuivaa vaatetta ylle ja välttyisi paleltumasta. Toive toteutuikin, ison osan matkasta taukopaikalle laukkasimme pitkänä letkana metsätietä pitkin.

Taukopaikalla ensin riisuttiin hevosilta varusteet ja solmittiin ne mukana olleilla riimuilla puihin kiinni. Sen jälkeen vaihdoimme hengenhädässä märkiä vaatteita kuiviin. Olimme aamulla saaneet laittaa muovipussiin vaihtovaatteet taukopaikalle tuotavaksi. Ystäväni kanssa emme olleet varautuneet riittävästi sateeseen ja kylmään, mutta saimme onneksi aamulla kuitenkin haalittua joitakin vaatekappaleita pusseihin. Syväjäädytyksen jälkeen tuntui hyvältä idealta pukea päälle loppumatkaksi mitä hyvänsä kuivaa, joten ystäväni ratsasti loppumatkan fleecekalsareissa ja minä menin tuulihousuissa. Seuraavalla kerralla sitten kahdet ratsastushousut - ehkä jopa saderatsastushousut mukaan!

Kun hypotermia oli saatu estettyä, oli aika ryhtyä ruokailemaan. Edelleen täristen söimme taivaalliselta maistunutta kanaa lisukkeineen ja jälkiruuaksi kahvia ja omenapiirakkaa. Ruuan jälkeen elämä alkoi taas hymyillä hiukan leveämmin.

Myös hevoset ruokittiin taukopaikalla. Sitten harjasimme ne, ja ohjaajat tarkistivat, että kaikki hevoset ovat ok. He auttoivat satuloinnissa, suitsimisessa ja selkäännousussa. Toinen ryhmä lähti edellemme, ja vähän ajan kuluttua mekin olimme valmiit matkaan.

Verttigo on sitä mieltä, että voisi pitää ohjat itsellään :)

Jatkoimme matkaa kohti Tihusen tilaa. Jälleen ratsastimme upeissa maisemissa, metsissä, pelloilla, meren rannassa ja kylänraiteilla. Yhdellä laukkapellolla ystäväni hevonen alkoi yhtäkkiä pukitella, ja ystäväni suistui satulasta. Onneksi hän ei satuttanut itseään pahasti. Hän nousi takaisin satulaan, ja jatkoimme matkaa. Myöhemmin hän vaihtoi oppaamme kanssa ratsua, jotta saatoimme vielä laukata. Nyt hän sai ratsukseen Viplalan, kuulemma hevosten limusiinin: kauniin, herkän ja hienoliikkeisen tamman.

Viplala

Vasta ihan loppumatkasta alkoi jaloissa hiukan ratsastaminen tuntua. Vähän ennen maatilalle saapumista jalkauduimme ja kävelimme lopun matkaa. Perillä hevosilta riisuttiin varusteet, ne saivat leipää ja pääsivät takaisin laitumelle.

Me menimme saunaan, joka ei valitettavasti ollut aivan suomalaisen saunan veroinen. Sauna oli tulikuuma, lauteet niin kuumat, että niillä ei voinut istua ilman pyyhettä. Lauteet nousivat jyrkästi vähän turhan korkealle. Kieltämättä saimme lämmiteltyä tehokkaasti, mutta ihoa pisteli kuumuus, eikä lauteilla tullut kauan istuskeltua.

Vanha talo

Saunan jälkeen menimme syömään. Ruokana oli maukasta lihapataa. Kaikilla aterioilla sai ruuan kanssa juotavaksi ihanan makuista omenamehua tilan omenoista tai koivunmahlaa. Tarjolla oli myös paikallista ruisleipää. Ruuat olivat maukasta ja ravitsevaa maalaisruokaa.

Ruokasali

Illalla asetuimme nukkumaan muurahaisettomaan huoneeseemme ja nukuimme sikeästi aamuun saakka.

Päivä 3: Tallinnaan kylpemään ja syömään

Hyvin nukutun yön ja makoisan aamupalan jälkeen oli hyvä lähteä kohti uusia seikkaluja. Tihusen työntekijä vei meidät bussipysäkille Liivaan ja erittäin ystävällisesti odotti ja katsoi, että bussi tuli ja pääsimme kyytiin. Bussimatka sujui leppoisasti voimia keräillessä. Tallinnassa otimme taksin linja-autoasemalta Meriton Grand Spa & Conference -hotelliin.

Hotellilla nautimme lounaaksi todella maukasta kana-caesar-salaattia ja kuohuviiniä aulan grilliravintolassa. Sitten oli aika kylpeä!

Hotellilla on kylpylä- ja saunaosasto, josta löytyy naisten puolelta mm. suomalainen sauna (tämäkin liian kuumaksi lämmitetty) ja yleiseltä puolelta suolasauna sekä aromaterapiasauna. Perinteiset porealtaat ja hierovat suihkut kuuluvat myös kuvioihin. Altailla ja saunoissa rentoutuessa ja rupatellessa aika hurahti siivillä, ja pian olikin aika siirtyä hotellihuoneeseen valmistautumaan iltaa varten.

Olimme varanneet illallista varten pöydän Munga Gelder -ravintolasta. Onneksi pöytävaraus tuli tehtyä etukäteen, koska ravintola oli aivan täynnä. Alkuun mietimme, mitä tästä tulee, kun joitakin haluamiamme ruokia ei ollut saatavilla. Kun ruuat oli lopulta valittu ja tilattu, itse ruoka osoittautui kuitenkin erinomaiseksi. Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä annoksiimme. Jälkiruoka ei ollut pääruuan veroinen, mutta jäätelö nyt menee aina alas.

Ruuan jälkeen pistäydyimme vielä aivan Raekoja Platsin vieressä sijaitsevassa Mad Murphy's irkkupubissa. Siellä oli kiva meininki ja elävää musiikkia. Cover-bändi soitti monia suosikkejamme, joten oli mukavaa jammailla mukana!

Päivä 4: Kotiinpaluu

Koitti kotiinpaluun aika. Kävimme syömässä vielä runsaan aamiaisen ja otimme sitten taksin kohti satamaa. Superstar-laiva jaksoi vielä viedä meidät lahden yli.

Onnibussilla köröttelimme superhalvalla kotiin.

Loppukaneetti :)

Suosittelen lämpimästi Tihusen hevostilaa, jos haluaa edullista hevoslomaa maalaisidyllissä, mutta ei kaipaa puitteilta luksusta. Majoitus kannattaa ottaa uudesta talosta. Paikka on aivan ihana, hevoset ovat kilttejä ja hyvinvoivia ja ihmiset ystävällisiä. Kaikki työntekijät puhuvat suomea.

Tallinnan osaltakin menisin uudelleen sekä hotelliin, ravintolaan että pubiin.

Hieno matka, kiitos ystävälleni loistoseurasta!