Helvetinjärvi: Viikonloppu Hiedan majalla

Varasimme ystäväperheen kanssa syyskuiseksi viikonlopuksi Metsähallituksen kämpän, Hiedan majan, Helvetinjärven kansallispuistosta.Seurueeseemme kuului neljä aikuista, kaksi lasta, kaksi kissaa ja kaksi kitaraa.

Hiedan maja sijaitsee puiston länsipuolella Haukan hiedan hiekkarannalla. Mökin läheisyydessä on yleinen teltta- ja nuotiopaikka, mutta kämpillä ja sen pihapiirissä saa köllötellä omassa rauhassa. Kämppä on suhteellisen hyvin varusteltu, siellä on kuudelle yöpyjälle sängyt patjoineen, tyynyineen ja huopineen, astiastot, takka, kaasuliesi sekä tietysti sauna ja nuotiopaikka ulkona.

Saapuminen venähti vähän myöhään perjantai-iltaan, ja olikin aika mielenkiintoista  ja jännittävää, kun kämppää ei ole parkkialueelta opastettu mitenkään, joten olimme hiukan eksyksissä alkuun, mutta kämppä löytyi ystäviemme neuvojen ansiosta. Kämpältä löytyy isot kottikärryt, jolla voi hakea tavarat autosta. Parkkipaikalta tulee matkaa noin parisataa metriä. Kuskailimme tavaroita pimenevässä metsässä ja rupesimme laittelemaan tulia takkaan ja sytyttelemään kynttilöitä.

 Vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa ja takan loimussa syöden ystäväni valmiiksi valmistamaa herkullista karjalanpaistia, jutustellen ja saunoen.

Lauantaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja päätimme lähteä käymään Helvetinkolulla. Matkasimme autolla puiston itäpuolelle, koska viisivuotiaallemme viiden kilometrin yhdensuuntainen matka Hiedan majalta olisi todennäköisesti ollut liian pitkä. Itäpuolen parkkialueelta tulee matkaa kolulle vain pari kilometriä.











Puistoon mennään aika erikoisesta portista. Polut ovat leveitä ja populaa riittää. Helvetinkolu on suosittu luonnonnähtävyys. Puiston vieressä on villisikafarmi, jonka tuotteita saa ostaa parkkipaikan vieressä olevasta kahviosta.

Maisemat ovat vaikuttavat. Opastetaulu tietää kertoa, että jo Akseli Gallen-Kallela liikkui aikoinaan näillä seuduilla maalausvälineidensä kanssa.

Makkaranpaiston, kolun koluamisen ja parin geokätkön jälkeen oli kuitenkin jo oikein mukava lähteä kohti Hiedan majan rauhaa, sen verran kovasti ruuhkaa oli poluilla.

Kämpällä loppupäivä kuluikin hujauksessa luonnon rauhasta nauttiessa, saunoessa, syödessä ja jutustellessa.

Sunnuntaina siivosimme aamusta ensin mökin lähtökuntoon ja lähdimme sitten retkeilemään lähimaastoon. Kävelimme Haukanhiedan rantaa ja jatkoimme vielä tovin matkaa rannan muuttuessa kallioiseksi. Pojatkin nauttivat vielä retkeilystä kumpikin tavallaan, toinen löysi hienon kepin ja kulki sen kanssa luonnon ihmeitä tutkiskellen, toinen taas pysähteli mättäille syömään vielä syksyn viimeisiä tuoreita marjoja.

Täällä jylhistä maisemista sai nauttia kaikessa rauhassa. Lopuksi palasimme vielä kämpän pihaan paistamaan eväsmakkarat ja leivät. Maistuvan retkilounaan jälkeen jätimme haikein mielin kansallispuiston taaksemme ja suuntasimme kotia kohti.

Suosittelen Hiedan majaa kaikenlaisille kuuden hengen tai pienemmille seurueille, joille nykyaikaiset mukavuudet eivät ole kaikki kaikessa, kämppä on nimittän sähkötön eikä siellä ole juoksevaa vettä, kansallispuistossa kun ollaan. Isommalla porukalla sängyt ja astiat eivät riitä, mutta tämänkokoinen sekalainen seurakuntamme mahtui kämppään oikein hyvin. Hiedan majan voi vuokrata metsähallituksen luontoon.fi-sivuilta.

Nuuksio: Ruuhka-Suomessa retkellä

Helsingin reissulla kävimme paikkaamassa yhtä aukkoa sivistyksessä: Suomen kansallispuistoista mm. Nuuksio oli vielä käymättä.

Lähdimme lasten ja siskoni kanssa patikoimaan neljän kilometrin mittaisen Haukankierroksen, jonka aloituspiste on Haukkalammen luontotuvalla. Parkkipaikat pullistelivat autoja, mutta saimme sentään automme johonkin väliin tuikattua ja pääsimme kierrokselle. Tarjolla olisi ollut myös kahden ja seitsemän kilometrin mittaiset ympyrälenkit.

Aurinko paistoi, poutapäivä pitkästä aikaa. Lapset nautiskelivat heti reitin alkupäässä puron varressa keppien heittelystä ja uittamisesta.

Puiston luonto vaikutti tämän lenkin perusteella monipuoliselta. Polun varrella oli vanhaa metsää, kalliojyrkänteitä ja koivikkoa. Lapsiakin kiinnostivat purojen ja eväshetken lisäksi ainakin kaatuneet puut.

Pääsin vähän jumppaamaan reisiäkin loppumatkasta kantaessani kuopusta selässä. Mutta oikeastaan reitti oli suurista korkeuseroista huolimatta juuri sopiva viisivuotiaallekin, hän viihtyi reppuselässä vain pienen hetken. Pääasiassa saimme kulkea leveää kävelytietä pitkin ja vain joissain kohdissa väylä muistutti enemmän polkua juurakkoineen.

Lopuksi kävimme kahvilla Haltian luontokeskuksessa. Sen luontonäyttely on yleensä maksullinen, mutta koska oli Suomen luonnon päivä, pääsimme ilmaiseksi sisään. Näyttely oli lasten mielestä aivan huikea. Siellä pääsi muun muassa tunnelmoimaan, millaista olisi karhun luolassa tai linnun pesässä.

Tämmöisen mettäsuomalaisen makuun Haltiassa oli liikaa eläinlajin nimeltä ihminen edustajia, mutta niin kai se on asian laita tuolla etelässä yleensäkin.

Lisää tietoa puistosta saa Metsähallituksen sivuilta: http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/nuuksio/Sivut/Default.aspx