Puistoon meidät vastaanotti herttainen puisto-opas, joka kertoi reiteistä ja informoi myös, mihin suuntaan ennen meitä puistoon tullut kuudentoista hengen ulkomaalainen seurue oli mennyt - osasimme valita toisen suunnan.
Jokainen Keski-Suomessa koulunsa käynyt muistanee Pyhä-Häkin ison petäjän. Petäjä kuoli vuonna 2004, mutta kelo on edelleen pystyssä. Pitihän sitä taas kokeilla, yltävätkö kädet ympäri.
Puistosta löytyy eri pituisia reittejä, nuotiopaikkaa, laavua ja varaustupaa. Me matkasimme tällä kertaa vain lyhyen reitin, mutta mahdollisuus yöpymiseen puistossa jäi kytemään mieleen. Ehkä ensi kerralla!
Lasten (ja vähän minunkin) mielestä puistossa parasta olivat mustikat, joita ei tänä vuonna paljon ole päässyt muualta löytymään. Jokunen tovi vierähti ihan metsän parhaista antimista nauttiessa.
Ikimetsässä, Tapion valtakunnassa, mieli lepää. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee kuin "puut, kaikki heidän vihreytensä".
Lisätietoa puistosta: Luontoon.fi ja Pyhä-Häkin omat sivut
